Minimalismi ja tavarat

Kuka meitä on huijannut?

Olemme kaikki joskus tuijottaneet jotain tavaraa ja miettineet, miksi se tuli aikoinaan ostettua. Se saattoi olla houkutteleva alennus tai lupaus itselle, että otan askeleen lähemmäs onnellisuutta tämän avulla.

Toisinaan taas meille tulee vain halu lähteä ostelemaan. Emme edes tarvitse mitään, mutta janoamme sitä hyvänolontunnetta. Kun olemme saavuttaneet tuon tunteen, välttelemme ostoskatumusta. Järkemme alkaa perustella, miksi olemme ansainneet tuon tunteiden perusteella ostetun tuotteen.

Vaikka tiedämme miten tämä kaava menee, on addiktio syvällä sisimmässämme. Meidät on kasvatettu maailmassa, joka mittaa menestystä tavaroiden määrällä. Mainosmiehet uskottelevat, että saat enemmän kavereita, kun sinulla on hieno puhelin. Luulemme, että turvallisuuden tunne syntyy omakotitalosta, joka on täynnä tavaraa.

Tuotamme tavaraa, keräämme tavaraa, vaihdamme tavaraa ja myymme tavaraa, jotta voisimme ostaa jotain muuta tavaraa. Pahimmassa tapauksessa ostamme tavaraa, johon meillä ei ole varaa tehdäksemme vaikutus ihmisiin, joista emme pidä. Samaan aikaan kaikki tietävät, että puhelin, auto tai raha itsessään ei takaa onnellisuutta.

“Pahimmassa tapauksessa ostamme tavaraa, johon meillä ei ole varaa tehdäksemme vaikutus ihmisiin, joista emme pidä.”

Tavaroiden näkymätön paino

Vaikka jokin tavara helpottaa elämääsi tai tuntuu mukavalta, lopputulos saattaa edelleen jäädä miinukselle.

Hyvänä esimerkkinä tästä on auto, jonka avulla pääset nopeasti ja joustavasti paikasta toiseen. Pian kuitenkin huomaat, että kuluihin kuuluu paljon muutakin kuin polttoaine. Joudut tämän seurauksena säästämään jossain muualla. Samalla auton korjaaminen ja siivoaminen vie  aikaa, etkä enää lue kirjoja päivittäisellä bussimatkallasi. Pian haluat hienomman auton ja alat tekemään ylitöitä, jotta voit jokin päivä ostaa sellaisen. Enää et jaksa lähteä mihinkään, vaikka autosi sen sinulle mahdollistaakin.

En nyt sano, että oma auto on kaiken pahan alku. Samaan tapaan pienet tavarat vievät aikaasi, vaikka ne vain lojuisivat käyttämättömänä. Mieti esimerkiksi kuinka suuri työ on siivota omakotitalo lattiasta kattoon. Haluan vain tuoda ilmi, että rahan lisäksi tavarat vievät myös aikaasi.

Suhde tavaroihin

Tavaroihin tulisikin suhtautua huolella ja harkinnalla. Jos se ei ole ehdoton kyllä, niin sano sille ei. Jos et keksi sille paikkaa tai tilaisuutta, sano sille ei. Jos tiedät, että haluat uusia tuotteen vuoden tai kahden päästä, sano sille ei.

Sano kyllä tavaroille, joita oikeasti haluat käyttää vaikka niillä olisi ikää. Luo niille oma paikka kotonasi ja palauta ne käytön jälkeen aina tälle kyseiselle paikalle. Jos haluat mennä vieläkin pidemmälle, voit kiittää tavaraasi saamastasi tuesta.

Keräily

Keräily on haastava aihe. Kysy itseltäsi tuottaako kokoelmasi sinulle oikeasti iloa vai onko se vain järjestelmällistä hamstrausta. Voit myös miettiä, voisiko kokoelmasi tuottaa jollekkin muulle iloa, jos sen osaset eivät seisoisi sinun hyllyssässi.

Itse omistan useamman vinyylilevyn ja tunnistan halun kasata timanttinen levykokoelma. Totuus on kuitenkin se, että kuuntelen levyjäni noin kerran viikossa ja silloinkin kuuntelen vain yhtä kolmesta suosikkilevystäni. Ajoittain huomaan, että jokin levy ei hetkauta minua suuntaan tai toiseen ja vien sen läheiseen levykauppaan. Joskus haluan kokeilla jotain uutta ja otan uuden levyn mukaani, toisinaan taas en.

Tunnearvo

Tunnearvo ansaitsee oman kirjoituksensa, mutta haluan tässä ja nyt raapaista myös tätä aihetta. Nämä ovat sinulle tärkeitä asioita, enkä minä todellakaan voi sanoa, mitä sinun kuuluisi niille tehdä.

Itse olen pyrkinyt ymmärtämään, että fyysinen tavara ei ole sama asia kuin muisto. Osaltaan muistojen hienous on siinä, että ne heikentyvät ajan myötä oli sinulla tavaroita tai ei. Vaikka esine liittyykin johonkin muistoon, et tarvitse sitä muistelemiseen. Huomaan myös, että minun kohdallani tällaiset tavarat ovat erityisen raskaita. Ne ikään kuin velvoittavat minut tarkastelemaan minkälainen ihminen olin ennen, eikä se aina ole mieluisaa.

Mikäli käyt läpi tavaroitasi, kannattaa tällaiset esineet jättää viimeisiksi.

Tavaroiden tilalle

Ihmisluonteessa on syvällä tyytymättömyys kaikkeen saavutettuun. Asiasta enemmän tietävä puhuvat hedonistisesta sopeutumisesta, jota on tutkittu mm. lottovoittajilla. Heidän onnellisuus palautui normaalille tasolle muutamassa vuodessa. Jos siis onnellisuutemme on kiinni jatkuvasta kehityksestä, miksi etsimme sitä tavaroista? Miksemme kehitä itseämme ja kerää kokemuksia tarvaroiden sijasta? Me voimme joko kuluttaa rahamme ja aikamme tai me voimme sijoittaa ne paremman tulevaisuuden toivossa.